Ihmettelen sitä sun tätä

Täydessä aamubussissa vieressäni istuva tyylikäs nainen tuoksuu voimakkaalle hajuvedelle. Ihmettelen miksi, aivastelen ja niiskutan. En kuitenkaan vaihda paikkaa. Olen hienotunteinen.

Kadulla kävellessäni ihmettelen, miksi kaikki kiiruhtavat ohitseni ja katoavat pian näköpiiristä. Olenhan kuitenkin fyysisesti loistavassa kunnossa. Vai olenko?

Ihmettelen työpaikkani kahvihuoneessa, miksi ihmiset jättävät likaiset kahvikuppinsa tiskipöydälle odottamaan. Minuako? Ladon kupit koneeseen.

Ihmettelen sähköpostitulvaa. Se on suurimmaksi osaksi koulutusmainoksia.

Onko joku sitä mieltä, että minun pitäisi kouluttaa itseäni? Ilmoittaudun sosiaalisen median ketterän superosaajan kurssille.

Töistä lähtiessäni ihmettelen kadulla kerjäävää naista. Hänellä on älypuhelin. Kuinka monta päivää tai viikkoa hän on joutunut kerjäämään, jotta on saanut hankittua sen? Häpeillen puristan vanhaa nokialaista taskussani. En vastaa siihen julkisella paikalla.

Kaupan kassajonossa ihmettelen ihmisten ostoskärryt täyttäviä oluita. Miksi ihmiset ostavat olutta työpäivän päätyttyä? Omaan ostoskassiini pakkaan piimää ja ruisleipää. Miehelle nakkeja ja koiralle possunkorvia. Itselleni suklaata.

Kotona ihmettelen, miksi kukaan ei ole imuroinut eikä pessyt vessanpönttöä puhtaaksi. Ihmettelen likaisia ikkunoita ja rutussa olevia mattoja.

Istun ja ihmettelen.

Ihmettelyä ei pidä koskaan lopettaa, sanoi lapsuuteni idoli, isoäitini. Lapset ovatkin todella hyviä ihmettelijöitä. Lapset kyykistyvät tutkimaan pientä muurahaista tai ketunleivän kukkaa. Lapset ihastuvat kymmeniä kertoja päivässä eri asioista ja jaksavat ihmetellä kummitädin punaisia kynsiä tai hyttysen ininää.

Voi olla, että olen kangistunut ihmettelemään mitättömiä asioita. Ehkä nyt on aika nostaa katsetta ja nähdä kirkkaammin.

Toivottavasti opin vielä näkemään ilotulituksia, sateenkaaria ja purppurapilviä. Tässä ja nyt. Omassa arjessani.

Asta Juntunen
järjestöpäällikkö
asta.juntunen@sininauha.fi
@AstaJuntunen

 


Täydessä aamubussissa vieressäni istuva tyylikäs nainen tuoksuu voimakkaalle hajuvedelle. Ihmettelen miksi, aivastelen ja niiskutan. En kuitenkaan vaihda paikkaa. Olen hienotunteinen.

Kadulla kävellessäni ihmettelen, miksi kaikki kiiruhtavat ohitseni ja katoavat pian näköpiiristä. Olenhan kuitenkin fyysisesti loistavassa kunnossa. Vai olenko?

Ihmettelen työpaikkani kahvihuoneessa, miksi ihmiset jättävät likaiset kahvikuppinsa tiskipöydälle odottamaan." data-share-imageurl="">