Kannattaa takertua tulevaan

Tätä kirjoittaessani olen viimeisiä päiviä töissä ennen eläkkeelle jäämistä. Tilannetta ei voi silti kuvata hypyksi tuntemattomaan, sillä olen jo kahden vuoden ajan päässyt osa-aikaeläkeläisenä kokeilemaan tulevaa eläkeläisen elämää.

Lokakuun alusta jään pitkään Sininauhaa palvelleena kokonaan pois työelämästä. Omat kokemukseni osa-aikaisesta eläkkeellä olosta ovat pelkästään myönteisiä.

On harmi, että järjestelmästä luovuttiin.

Tilalle tämän vuoden alusta tarjolle tullut osittainen vanhuuseläke ei vaikuta yhtä selkeältä tavalta ottaa tuntumaa tulevaan.

Osa-aikaeläke on luonut uskoa siihen, ettei ainakaan mitään pelottavaa ole tiedossa.  Säpinää ja tekemistä on työelämänkin ulkopuolella.

Ja lopullisesti taakse jäävät varhaiset heräämiset, aamu- ja iltapäiväruuhkat ja lähes kaiken aikatauluttaminen. Jatkossa on lupa leppoistaa ja tehdä käytännössä vain sitä mikä huvittaa.

Eläkkeelle jäädessä – ja jo eläkeiän lähestyessä – joutuu väkisinkin miettimään omaa elettyä elämää ja mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan. Ehkä kannattaakin takertua tulevaan.

Vanhoja asioita ei kannata märehtiä. Kyllä eläkevuosiltakin on lupa odottaa vielä jotain uutta, sillä useimmilla on eläkkeelle jäätyään viimein aikaa toteuttaa unelmiaan.

Jos työelämä on ollut ihmiselle kaikki kaikessa, jo pelkästään ensimmäinen aamu eläkeläisenä voi olla shokki.

Sitä se saattaa olla niillekin, jotka eivät ole riittävästi miettineet, miten elämän saisi sujumaan, kun työstä turvaa tuovat rakenteet ovat lopullisesti pois.

Ei olla enää yksi siitä tärkeästä ja arvostetusta ihmisjoukosta, joka on aktiivisessa työelämässä. Ollaan monessa asiassa ”entisiä”.

Ehkä ikävin uhkakuva on se, että työvuosina hankittua osaamista ja kokemusta kukaan ei enää arvosta eikä sille ole mitään käyttöä.
 
Silloin kannattaakin miettiä, mitä voisi kehittää tilalle.

Omiin eläkevuosien visioihini kuuluu muun muassa toive, että laulu saisi entistä enemmän sijaa elämässäni. Aloitan sen työstämisen muutaman laulutunnin avulla.

Jo jonkin aikaa mieltä kutkuttaneen riistakameraselfie-projektinkin voisin toteuttaa lähivuosina. Eläinten hyvinvointiin liittyvä vapaaehtoistyö jatkuu epäilemättä.

Ja mikä ettenkö voisi vielä tehdä palkkatyötäkin tai ainakin puuhastella jotain, josta voin saada korvaukseksi sileitä seteleitä.

Osittain repaleisesta työhistoriastani on seurannut se, että tuleva eläke on vähääkään liioittelematta kehnonsorttinen.

Lapsilta on tapana kysyä, mikä sinusta tulee isona.

Jossain vaiheessa aikuisiltakin voisi kysellä, mikä sinusta tulee eläkeläisenä.

Ihan vain siksi, jotta mielessä pysyisi se tosiasia, ettei elämä suinkaan pääty eläkkeelle jäämiseen.

Päivi Strandén
suunnittelija
Sininauhaliiton järjestötuki

@MrsSoini

Tätä kirjoittaessani olen viimeisiä päiviä töissä ennen eläkkeelle jäämistä. Tilannetta ei voi silti kuvata hypyksi tuntemattomaan, sillä olen jo kahden vuoden ajan päässyt osa-aikaeläkeläisenä kokeilemaan tulevaa eläkeläisen elämää.

Lokakuun alusta jään pitkään Sininauhaa palvelleena kokonaan pois työelämästä. Omat kokemukseni osa-aikaisesta eläkkeellä olosta ovat pelkästään myönteisiä." data-share-imageurl="">