Ohita valikko
Kaksi naista katsoo eteen ylös samaan suuntaan

Se näyttää oudolta, mutta mitä sitten?

Viime aikoina omassa elämässäni on ollut pinnalla omasta jaksamisestani huolehtiminen. Olen miettinyt, miten palaudun arjesta, miten saisin ajatukset pois ikävästä, miten pysähtyisin hetkeen ja lepuuttaisin mieltä.
JAA

Lähimmäinen ei ole aina läsnä. Tai vaikka olisikin, niin joskus kaipaan vain levollista kuuntelijaa.

Kuuntelijaa, joka ei vaadi mitään eikä anna sillä hetkellä samantekeviltä tuntuvia neuvoja. Joka tarjoaa samoja vaikutuksia kuin monet trendikkäät hyvinvointimenetelmät.

Minun ei myöskään tarvitse varata vastaanottoaikaa etukäteen, vaan saan terapiaa juuri silloin kun tarve ja kaipuu on suurin.

Minun terapeuttini ovat puita ja terapiapaikkani metsä. Terapiasuuntaus on halaus.

Voin nojata puuhun huoletta, puhua jonninjoutavia tai olla vain hiljaa. Luontoympäristön etu ihmisiin nähden on se, että se ei vaadi mitään.

Puun halaaminen voi tuntua nololta ja antaa harhakuvan mahdolliselle näkijälle, mutta mitä sitten. Aistini aktivoituvat monipuolisesti: syli saa täytettä, puun karhea kuori tuntuu hyvältä, puun tuoksu, muoto ja väri ovat siinä. Latvuksen humina. Puuta voi myös maistaa.

Kokemus on joka kerta erilainen. On ihan eri halata karheaa, pihkalta tuoksuvaa mäntyä kuin silkkiseltä tuntuvaa koivua.

Puut ovat paljon muutakin kuin miltä päällepäin näyttävät. Peter Wohlleben valaisee kirjassaan Puiden salattu elämä, mitä kaikkea puiden keskuudessa tapahtuu tietämättämme.

Puut viestivät keskenään, ne haistavat, tuntevat kipua ja jopa kuulevat. Puilla on taito erottaa omaa lajia olevat puut muista. Ne tunnistavat lajitoverin juuret ja voivat auttaa lajitoveriaan hädässä.

Hajuviestien avulla puut voivat varoittaa lajikumppaneita esimerkiksi tuholaisista. Kivun tuntemisesta kertoo se, että jos joku tuholainen alkaa nakertaa niitä, ne alkavat erittää vasta-aineita, jotka pilaavat tuholaisen ruokahalun, jolloin tuholainen jättää puun rauhaan.

Puut myös ystävystyvät keskenään, kuten me ihmisetkin. Ne kasvavat vierekkäin sulassa sovussa kasvattamatta liian paksuja oksia toistensa suuntaan, jotta eivät vahingoittaisi toinen toistaan. Läheisten parien juuret voivat olla niin sidoksissa toisiinsa, että puut saattavat jopa kuolla yhdessä.

Puun halaamista on osattu trendikkäänti myös tuotteistaa. Elokuussa on puunhalausviikko ja Suomesta löytyy halauspuumetsä, mistä voi adoptoida itselleen oman halauspuun.

Haastan kaikki teidät ainakin kokeilemaan puunhalausta!

Minna Malin
projektisuunnittelija
minna.malin@sininauha.fi
@vihreaveraja