Yhä useammat huumeita käyttävät toivovat mahdollisuutta testauttaa katukaupasta tai netistä ostamiensa aineiden sisällön. A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen vetäjien mielestä sillä pystyttäisiin vähentämään erityisesti varhaisvaiheen käytön ongelmia. Hankkeen tavoitteena on perustaa valtakunnallinen aineiden tunnistuspalvelu, jonka yhteydessä tehdään päihdetyötä.
Vähintään kerran viikossa päihdepalveluyksikkö Kurvin ovi käy Helsingissä, kun joku tulee kyselemään huumausaineiden analyysin mahdollisuutta. Kurvissa tarjotaan terveysneuvontaa ihmisille, jotka käyttävät huumeita suonensisäisesti. Useimmilla käyttäjillä on aikaisemmista käyttökerroistaan huonoja kokemuksia, ja he haluaisivat saada varmuuden siitä, mitä heidän ostamansa aineet sisältävät.
Sairaanhoitaja Katri Järvi-Barun mielestä analyysipalvelu olisi hyvä asia, sillä suuri osa liikkeellä olevista aineista on ostettu katukaupasta, eikä niiden koostumuksesta ole tarkkaa tietoa.
– Käyttäjät heräävät analyysipalvelun tarpeellisuuteen usein siinä vaiheessa, kun he ovat kuvitelleet käyttävänsä jotain tuttua ainetta, ja yhtäkkiä siitä tuleekin vakavia sivuoireita. Ne voivat olla esimerkiksi ihon haavaumia, sekavuutta ja vainoharhaisuutta.
Järvi-Baru uskoo, että monet terveysneuvontapisteen asiakkaat olisivat valmiita luopumaan hallussaan olevasta aineesta, jos saisivat tietää sen olevan muuta kuin piti.
– Suuri osa käyttävistä ihmisistäkin haluaa pitää itsestään hyvää huolta. Heille analyysipalvelusta olisi apua.
Järvi-Baru myöntää, että kaikkia analyysipalvelu ei kuitenkaan hyödytä. Joskus riippuvuus aineesta on niin voimakas, että ihmiset käyttävät niitä haittavaikutuksista huolimatta.
– Uskon kuitenkin, että todella vaarallisten aineiden myynti vähenisi, jos kenellä tahansa olisi mahdollisuus testauttaa niiden sisältö. Silloin myyjien pitäisi tarkistaa aineiden sisältö tarkemmin.
Varhaisvaiheeseen apua
Varhaisen vaiheen ongelmien auttamiseen on herätty myös A-klinikkasäätiössä. Sen vetämän Muunto-hankkeen tavoitteena on huumeiden käytön haittojen vähentäminen oikeanlaisella terveysneuvonnalla. Hankkeen projektikoordinaattori Miina Kajos kertoo, että pyrkimyksenä on luoda entistä kohdennetumpaa päihdetyötä.
– Kaikkea huumeiden käyttöä emme koskaan pysty estämään. Mutta yritämme saada mahdollisimman monet huumeita käyttävät ihmiset pysymään pelkästään kokeilussa tai satunnaiskäytössä.
Viime vuosina yleistyneet muuntohuumeet aiheuttavat uudenlaisia terveysriskejä. Ihmiset käyttävät yhä enemmän katukaupasta tai netistä ostettuja aineita, joiden sisältöä he eivät tunne. Se lisää huomattavasti vakavien haittojen riskiä.
– Aineet saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä on ilmoitettu, eikä kukaan tiedä tarkalleen, miten ne vaikuttavat. Harva käyttää muuntohuumeita tarkoituksella.
Tavoitteena aineiden tunnistuslaboratorio
Muunto-hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda valtakunnallinen tunnistuslaboratorio, josta käyttäjät voisivat saada selvityksen aineen koostumuksesta nimettömästi. Samalla ihmisille tarjottaisiin terveysneuvontaa aineen mahdollisista haitoista ennen käyttöpäätöstä. Päihdetyöntekijät voisivat esimerkiksi varoittaa erityisen vaarallisista aineista, käyttötavoista ja yliannostuksen riskistä etukäteen.
– Ulkomailla kokemukset aineiden tunnistuslaboratorioista ovat olleet hyviä. Monet ovat päättäneet jättää aineen hävitettäväksi laboratorioon, kun on selvinnyt, että sen sisältö on aivan muuta kuin oli tarkoitus, Kajos kertoo.
Muunto-hankkeen toinen tavoite on kerätä tietoa ihmisten päihdekäyttäytymisestä ja markkinoilla olevista aineista, jotta niiden koostumukset pystyttäisiin tutkimaan tarkemmin.
– Tiedosta voisi olla apua esimerkiksi ensihoidossa ja yleisen päihdetilanteen seurannassa.
Idea lähti käyttäjiltä
Idea nimettömään tunnistuslaboratorioon lähti helsinkiläisestä Malmin Vinkki -terveysneuvontapisteestä jo melkein kymmenen vuotta sitten. Terveysneuvontaan tuli aineita käyttäviltä ihmisiltä säännöllisesti yhteydenottoja, joissa kysyttiin, voisiko huumausaineen koostumuksen jotenkin selvittää.
– Malmin terveysneuvontaa ylläpitänyt A-klinikkasäätiö alkoi jo siihen aikaan suunnitella valtakunnallista palvelua, jolla haittoja voitaisiin ehkäistä paljon nykyistä aikaisemmin ja laajemmin, Kajos sanoo.
Käytännössä hankkeen tavoitteleman ainetunnistuksen laajempi toteuttaminen vaatisi kuitenkin Suomen lainsäädännön muuttamista ja monen käytännön kysymyksen ratkaisemista. Nykyisen lain mukaan huumeiden käyttö ja hallussapito ovat rangaistavia tekoja.
– Joudumme esimerkiksi selvittämään, miten tunnistuslaboratoriot käytännössä toimisivat niin, että työntekijöitä ei syytettäisi huumausaineiden hallussapidosta.
Toinen haaste on toimivan järjestelmän luominen niin, että se olisi taloudellisesti mahdollista. Suomessa välimatkat ovat moneen muuhun maahan verrattuna pitkiä, ja aineiden keräämiseen pitäisi järjestää useita pisteitä eri puolille maata. Sen jälkeen aineet pitäisi saada mahdollisimman nopeasti laboratorioon, jossa ne analysoitaisiin ja raportoitaisiin käyttäjille.
– Jos aineeseen on ehtinyt syntyä riippuvuus, ihminen ei voi odotella testitulosta kovin pitkään. Vastauksen pitäisi siis tulla melko nopeasti, jotta se voisi vaikuttaa käyttöpäätökseen.
Raportointi tapahtuu nimettömänä
Hankkeeseen liittyy myös kolmas haaste, joka on testitulosten raportointi. Se pitäisi järjestää niin, että käyttäjät voivat saada tiedon nimettöminä. Siinä hanke aikoo mahdollisesti hyödyntää internetin nimettömän käytön sallivaa Tor-verkkoa, jossa yhä suurempi osa huumekaupasta käydään.
”Toivomme, että pelkästään nimimerkillä tapahtuva viestintä voisi madaltaa myös niiden ihmisten yhteydenottoja, jotka eivät vielä ole päihdepalvelujen piirissä”, Kajos kertoo.
Tällä hetkellä A-klinikkasäätiö ja Muunto-hanke aikovat hakea lupaa tutkimukseen, jossa selvitettäisiin ainetunnistuksen tarvetta ja kykyä tavoittaa uusia kohderyhmiä. Jos asiat sujuvat suunnitelmien mukaan, palvelua tulee tarjoamaan yksittäinen terveysneuvontapiste Helsingin alueella. Sen kanssa on jo käyty asiasta neuvotteluja.
– Tarkkaa paikkaa emme pysty vielä ilmoittamaan. Myös aikataulu on vielä auki, mutta toivottavasti pääsemme aloittamaan syksyyn mennessä. Koska kyseessä on usean eri tahon yhteistyöhanke, joudumme hankkimaan luvan monesta eri organisaatiosta, Kajos kertoo.
Myös kritiikkiä tulee
Kaikkia Muunto-hanke ei vakuuta. Kriittisesti hankkeen toteutukseen suhtautuu muun muassa Duodecimin huumeongelmaisen hoidon Käypä hoito -suosituksen työryhmän puheenjohtaja Hannu Alho. Hän työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
– Minusta hankkeeseen liittyy paljon väärinkäytön mahdollisuuksia. Uskon, että erityisesti diilerit käyttäisivät hyväkseen kaikille avointa analyysipalvelua.
Alho ei myöskään näe, että tunnistusmahdollisuudesta olisi edes varhaisvaiheen käyttäjille suurta hyötyä. Usein huumeidenkäyttöön liittyy yhtäaikainen alkoholinkäyttö, jolloin huumausaineen tunnistamisesta ei ole hyötyä.
– Sekakäytön seuraukset voivat olla hyvin odottamattomia joka tapauksessa.
Alho myös pelkää, että viime vuosina voimistunut huumausaineiden käytön arkipäiväistyminen jatkuu entisestään. Hänen mielestään huumeista ei saisi koskaan antaa kuvaa, että niiden käyttö on turvallista.
– Jos aineet aletaan kokea entistä turvallisemmiksi, kynnys niiden käyttöön madaltuu. Niitä voidaan esimerkiksi tarjota kavereille, jotka eivät aikaisemmin ole niitä käyttäneet. Minusta riippuvuuden syntyä pitäisi kaikin tavoin pyrkiä ehkäisemään.
Mitä muuntohuumeet ovat?
Muuntohuumeilla tarkoitetaan aineita, joita ei ole luokiteltu huumausaineiksi huumausainelaissa, mutta jotka muistuttavat vaikutuksiltaan tai kemialliselta rakenteeltaan huumausaineeksi luokiteltuja aineita. Useimmiten aineita ei ole luokiteltu huumausaineiksi siksi, että ne ovat uusia ja löydetty päihtymiskäyttöön vasta vähän aikaa sitten.
Käytännössä muuntohuume-termi on epämääräinen. Aineita ei välttämättä ole muutettu mitenkään, vaan ne ovat aikaisemmin voineet olla muussa käytössä. Lisäksi aineesta voidaan kansankielessä puhua muuntohuumeena vielä senkin jälkeen, kun se on luokiteltu laittomaksi. Muuntohuumeista käytetään myös termiä uudet psykoaktiiviset aineet, joka kuvaa niiden alkuperää ja käyttöä tarkemmin.
Nimensä mukaan osa aineista on valmistettu laittomiksi luokitelluista huumeista muuttamalla niiden kemiallista rakennetta, jotta myynnissä ja käytössä voitaisiin kiertää lainsäädäntöä.
Osa on yhdisteitä, joita on aikaisemmin käytetty esimerkiksi teollisuudessa, tutkimuksessa tai lääketieteessä. Esimerkiksi lääke on voitu vetää pois markkinoilta päihdyttävien sivuvaikutusten vuoksi, ja sitä kautta se on löydetty huumausaineeksi. Osa aineista on uusia luonnosta löytyneitä yhdisteitä.
Tällä hetkellä tunnetaan yhteensä yli 800 erilaista psykoaktiivista ainetta. Viime vuonna uusia aineita luokiteltiin laittomiksi yli 50. Uusia aineita lisätään huumausaineluokitukseen kaksi kertaa vuodessa.
Teksti: Hanna Vilo
Julkaistu Sininauhaliiton Toivo-lehden numerossa 2/2018