Valtionavustustoiminnan uudistus ei saa heikentää ”syrjässä syrjäytyneitä”. Poikkeuksellisen vaikeassa elämäntilanteessa elävien ihmisten kanssa toimivien pienten järjestöjen toiminta ei saa vaikeutua.
Kun järjestöt ja viranomaiset yhdessä suunnittelevat järjestötoimintaa, se ei saa tarkoittaa vain suurten, ammatillisten ja kasvukeskuksiin keskittyvien järjestöjen toimintaa. Yhteisissä suunnittelupöydissä on oltava paikkoja myös pienille ja syrjäseutujen järjestöille.
Valtionavustusuudistuksella on nimenomaan vahvistettava sellaisia järjestöjä, jotka toimivat paikkakunnilla, joissa muita auttamis- ja tukipalveluita on vähän ja pienten järjestöjen merkitys asiakkaidensa hyvinvointiin erityisen suuri.
Kaikkea toimintaa ei voida suunnitella ja arvioida samoin kriteerein
Järjestöt toimivat hyvin erilaisin resurssein ja hyvin erilaisissa ympäristöissä. Mittaaminen ja arviointi eivät saa ohjata toimintaa sellaiseksi, jossa vain helpoilla tuloksilla on merkitystä.
– Kauhukuva on, että valtionavustuksin tuettu toiminta suuntautuu vain turvallisiin ja mitattavia tuloksia tuottaviin ”helppoihin” kohderyhmiin ja vaikeasti autettavat kohderyhmät syrjäytyvät entisestään, toteaa Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund.
Tavoitteena ”ei muutosta huonompaan”
Riskejä ehkäisevässä toiminnassa pidetään loitolla kielteisiä muutoksia, kuten päihde- ja mielenterveysongelmien syvenemistä tai rikollisen elämäntavan vahvistumista. Tällaista toimintaa ei arvioida vain myönteisiä muutoksia korostavilla kriteereillä.
Monissa järjestöissä riittävä tavoite on, että poikkeuksellisen vaikeassa elämäntilanteessä olevassa ihmisessä ei tapahdu mitään muutosta. Hankalien kohderyhmien parissa toimivat järjestöt eivät saa kaatua arviointiprosessien mahdottomuuteen.
Lue lausuntopyyntö ja annettu lausunto
- Lausuntopyyntö järjestöjä koskevien valtionavustuskäytäntöjen kehittämisestä ja yhdenmukaistamisesta
- Sininauhaliiton lausunto (julkinen 6.8.2021 jälkeen)