Työpaikan kahvihuoneessa voi tuntua mahdottomalta kertoa, että vanhempi joi itsensä hengiltä sotkemalla paitsi omansa, myös muiden elämän. Tai että oma lapsi elää kadulla ja käyttää kovia huumeita ollen osan ajastaan psykoottinen.
Jatkuva pelko ja huoli siitä, mitä itselle tai läheiselle tapahtuu seuraavaksi, valvottaa tuhansia ihmisiä ensi yönäkin.
Kun ihminen kuolee viinaan tai muuhun päihteeseen, suoremmin tai epäsuoremmin, moninaisen elämänvyyhdin ja kipujen seurauksena, lähellä olevien suru on omanlaistaan. Useammin vaiettua kuin näkyvää. Kaikki kärsivät.
Sininauha-työssä silmäni ovat auenneet sille, miten tähän vakavaan mutta yllättävän yleiseen ilmiöön nivoutuu vielä paljon leimautumisen pelkoa ja syvää häpeää.
Nyt etsimme tarinoita ihmisistä, jotka ovat menettäneet läheisensä päihteille. Luopumisen suru on totta usein jo paljon ennen kuin kukaan kuolee. >> Kerro tarinasi tällä lomakkeella
Jos haluaisit kertoa tarinasi, tai tiedät jonkun, joka kaipaisi saada kertoa omansa, ota yhteyttä.
Tärkeintä ei ole se, miten tarina kerrotaan. Kunhan se kerrotaan.
Jenni Tuulensuu, vertaistoiminnan kehittäjä, pappi
jenni.tuulensuu@sininauha.fi
@ToiveSininauha