Sininauhaliiton liiton kokous 21.4.2021 pidettiin ensimmäistä kertaa koko liiton olemassaolon aikana täysin etäkokouksena. Kokoukseen ja sitä edeltävään juhlaseminaariin osallistui 43 henkilöä kukin omien tietokoneidensa ja älylaitteidensa kautta.
– On käynnissä mittava sosiaali- ja terveysalan uudistus, joka vaikuttaa paikallis-, alue- ja kansallisten järjestöjen toimintaedellytyksiin. Sininauhaliitolla on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Omalta osaltani haluan vaikuttaa liiton toimintakyvyn säilymiseen.
Näillä sanoilla aloittaa Sininauhaliiton hallituksen puheenjohtajana Ari Inkinen, joka työskentelee SOSTE ry:ssä erityisasiantuntijana järjestöpalveluiden työryhmässä.
– Uskon siihen, että asiat voivat olla huomenna paremmin, jos tänään uskallamme tunnustaa tosiasiat, Inkinen kannustaa.
Hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle valittiin Ari Inkisen lisäksi Jussi Kastepohja (Jyväskylän katulähetys ry), Janika Lindström (Vivo ry) ja Pertti Rajala (Porin Sininauha ry) ja sekä varajäseneksi Larissa Franz-Koivisto (Suomen Caritas).
Sininauhaliiton hallituksessa toimikauttaan jatkavat varsinaisina jäseninä Ella Suojalehto (Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr./Hoiva), Satu Toivanen (Kaakkois-Suomen Sininauha ry), Jouko Vuorenniemi (Kan ry) sekä Kristian Vilkman (ViaDia ry), joka valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi, sekä varajäsenenä Janne Rantala (Rauman seudun katulähetys ry).
Sininauhaliiton henkilöstöä hallituksessa edustaa Pelihaittapalvelujen suunnittelija Elisa Korsoff.
Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund iloitsee uuden hallituksen ehdokasasettelusta ja kokoonpanosta:
– Hallituksen oli tarjolla hyviä ehdokkaita enemmän kuin sinne mahtui. On hienoa, että jäsenistöstä löytyy kiinnostusta Sininauhaliiton hallitustehtäviin. Meiltä jäi pois kolme kokenutta hallituksen jäsentä, mutta silti jatkuvuutta on riittävästi, toisaalta mukaan tulee ihan uusia kasvoja ja heidän mukanaan tuoreita ajatuksia.
Ministeri Maria Ohisalon tervehdys
Sisäministerin valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen toi ministeri Maria Ohisalon tervehdyksen Sininauhaliiton jäsenyhdistyksille:
– Epävarmuus ja pelko läheisten ja oman terveyden ja toimeentulon puolesta on kriisiyttänyt paitsi sosiaali- ja terveydenhuoltoa myös tuottanut turvallisuusviranomaisille uudenlaisia haasteita: Poliisin tilastoissa pahoinvoinnin kasvu on näkynyt. Vaikka julkisilla paikoilla tapahtuneiden rikosten määrä on laskenut, on kotihälytysten määrä kasvanut.
”Sisäministeriössä syrjäytyminen on tunnistettu suurimmaksi sisäisen turvallisuuden uhkaksi.”
– Mitä enemmän panostamme eriarvoisuuden torjuntaan, sitä paremmin ennalta ehkäisemme myös rikoksia ja onnettomuuksia. Vahva hyvinvointivaltio ja toimiva sosiaali- ja koulutuspolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa, toteaa Parviainen.
Lukuisat järjestöt ovat perustamisestaan lähtien huolehtineet omalta osaltaan paikallisyhteisöjen turvallisuudesta ja sen kehittämisestä. Tämän lisäksi järjestöissä tehtävällä vapaaehtoistyöllä on paikattu julkisen palvelutuotannon valitettavia aukkoja ja katveita. Järjestöissä on paljon sellaista osaamista ja tukea, mitä ihminen kaipaa ja tarvitsee hädän hetkellä ja silloin, kun lähdetään rakentamaan uutta tulevaisuutta.
”Toivotan myös voimaa tärkeään työhönne. Yhteiskuntamme on vain niin vahva, kuin miten kohtelemme heitä, jotka tarvitsevat apua.”
Järjestöjen rooli vahvistunut koronavuoden aikana
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo loi katsauksen järjestöjen, seurakuntien ja muun vapaaehtoistoiminnan vahvistuneeseen rooliin koronavuoden aikana julkisen sektorin rinnalla.
Sosiaalibarometrin 2021 mukaan sosiaalityöntekijät ovat ohjanneet asiakkaita järjestöjen ja seurakuntien tuen piiriin. Tarjotussa tuessa on painottunut käytännön apu (esim. ruoka- ja asiointiapu) ja psykososiaalinen tuki (esim. keskusteluapu ja ryhmätoiminta). Epidemian jälkeen järjestöiltä odotetaan apua erityisesti mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden lievittämiseen.
”Usein aatteellisuuden tuoma motivaatio myös sitouttaa vapaaehtoisia järjestöjen toimintaan.”
– Järjestötoimijoilla on kyky tunnistaa uusia haavoittuvia ryhmiä sekä saavuttaa asiakkaidensa luottamus paremmin kuin viranomaisilla, totesi Hiilamo.
Järjestöjen toimintaa haittaa rahoituksen epävarmuus, jolloin aina muutaman vuoden kerrallaan kestävät projektit yrittävä vastata tarpeisiin, jotka kuitenkin ovat pysyviä. Järjestökenttä kärsii myös hajanaisuudesta. Hiilamo korostikin yhteistyön merkityksellisyyttä järjestöjen toiminnan jatkumisen vahvistajana.
Ei vain armosta, vaan myös arvosta
Paavalin evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala kertoi kaikille seminaarilaisille, että vaikka elämme yksin armosta, niin elämme myös arvosta: Ihmisen elämä rakentuu sen varaan, että hänen ihmisarvonsa tunnistetaan.
Kanala muisteli aikaansa Hampurin ja Lontoon merimieskirkoissa, joissa kaikki olivat muukalaisia ja vierauden tunteesta juuri syntyi yhteinen kokemus ja yhteys ihmisten välille.
”Inhimillisen kohtaamisen toisilleen vieraiden välille voi luoda neljällä pienellä sanalla: hei, kiitos, anteeksi, kippis.”
Sininauhaliikkeen toiminta #IhmisenPuolella on arvokasta ja rakkaudellista, sillä Kristuksen näkeminen jokaisessa ihmisessä on kristinuskon perusta, muistutti Kanala.
TEKSTI Anna-Liisa Karhula