Tarja Hiltunen ja Katri Kluukeri (toim.)
Sininauhaliiton läheistyö
2017
70 s.
”Jos olisi minun lapsi, niin kyllä lähtisi!” Nuo sanat ovat piirtyneet mieleni sopukkaan. Olit ajanut meidän auton katolleen ojaan. Olit ottanut sen luvatta ja olit myös juonut viiniä, luvatta. Eikä 15-vuotias saa juoda alkoholia. Olet meidän lapsi, mihinkäs me sinut laitettaisiin, kyllä me osataan kasvattaa.
”Tässä hyllyssä on ollut varmasti enempi rahaa, mihin se on joutunut, oletko tarvinnut?” mieheni kysyi minulta. Epäilykset alkoivat herätä.
”Täältä koulusta opettaja hei! Poikanne lähes nukkuu tunnilla, välillä on poissa koulusta eikä ole tuonut poissaololappua kotoa. Niin ja käy luvatta ottamassa foliota kotitalousluokasta.” Foliota, mihin se sitä tarvitsee? Olin täysin ymmällä.
Väsynyt. Poika lääkäriin. Jotakin on pahasti pielessä. Hän on varmaan vaan väsynyt, onhan yläaste rankka. Lääkäri kirjoitti mielialalääkettä. Nyt ainakin nukkui tunnilla. Lääke lopetettiin. Kaikki hyvin?
Oman lapsen päihdeongelma on vanhemmalle raskas asia. Mielessä pyörivät surun, syyllisyyden, häpeän ja toivottomuuden tunteet. Vanhemmat tarvitsevat kuormittavassa elämäntilanteessa tukea, jota vaille he usein jäävät.
Sininauhaliiton järjestämät Vanhemmuuden kaari -vertaistukiryhmät on tarkoitettu tukemaan vanhempia, joiden murrosikäisellä tai aikuisella lapsella on päihdeongelma. Pilottihankkeena alkanut ryhmätoiminta on laajentunut koko Suomeen.
Vanhemmat käsittelevät ryhmässä omaa vanhemmuuttaan ja suhdettaan lapseensa. Vertaistuki on tärkeä voiman lähde tässä tilanteessa. Ryhmässä jaetaan kokemuksia toisten vanhempien kanssa ja etsitään keinoja jaksaa elämässä eteenpäin.
Tämä kirja on syntynyt vertaistukiryhmien tapaamisten sekä vanhempien kirjoitusten pohjalta. Kirjoittajat ovat työhön osallistuneita asiantuntijoita ja työntekijöitä.