Marja-Liisa Laapio & Katariina Hänninen (toim.)
Sininauhaliiton ikääntyneiden päihdetyö, 2014
163 s.
Henkilökunta yrittää jatkuvasti järjestää jotakin ohjelmaa, mutta minä en niissä käy. Joka päivä työntekijä käy katsomassa, onko kaikki kunnossa. Muuten saan olla ja asua rauhassa. Täällä asuminen on vaatinut totuttelua.
Humalakielto hankaloittaa arkea. Mutta vain hankaloittaa, mikään ei rajoita. Jos jotakin pitää tehdä, se tehdään vaikka väkisin, sillä ilman viinaa ei voi olla. Kun ei ole muutakaan tekemistä, sitä juo. Pullon oppii helposti tuomaan sisään niin, ettei se näy valvontakamerassa.
Kirja ikääntyneiden päihteidenkäytöstä ja arvokkaasta elämästä. Moni ikääntynyt kamppailee päihdeongelman kanssa. Osa selviää kotona, osa tarvitsee tuettua asumista. On syytä kysyä, miten ikääntyneet haluavat ja voivat elää tuetussa asunnossa. Mikä tekee siitä kodin? Entä miten pitäisi suhtautua asukkaiden päihteidenkäyttöön?
Kaikki hyvin kotona? Ikääntyneiden arjen hallinta tuetun asumisen yksiköissä nojaa kokemusasiantuntijuuteen, kyselyihin ja muuhun alan tutkimukseen. Artikkelit ovat kiinnostavaa luettavaa sosiaali- ja terveysalan osaajille, asiakkaille ja päättäjille, opiskelijoille sekä kaikille ikääntyneiden päihdetyöstä kiinnostuneille.
Jotta asunnosta tuetussa asumisyksikössä muodostuisi ikääntyneelle päihdeongelmista kärsivälle ihmiselle koti, tulisi hänen voida itse hallita siellä arkeaan tai saada tukea arjen hallintaan.
Ikääntyneillä on muiden kansalaisten tavoin oikeus laadukkaisiin asumis- ja päihdepalveluihin sekä kunnioittavaan kohteluun kotonaan. Keskeistä on asukkaan osallisuus ja luottamus siihen, että omaan elämään voi vaikuttaa. Ikääntynyt ei tarvitse elämäntapaansa koskevia neuvoja.
Tuetussa asumisessa ei vielä ymmärretä, että nollatoleranssin varsinaisena haasteena ovat korvaushoitoasukkaat, joita tulee koko ajan lisää. Ikääntyneet korvaushoitolaiset tulevatkin olemaan kummajaisia päihteettömissä yksiköissä.