Haluamme kuitenkin tuoda esille, että hyvinvointiyhteiskunnassa ruoka-apua ei tulisi olla, vaan sosiaaliturvan tulisi taata kaikkien kansalaisten riittävän toimeentulon. Jos ihmisten rahat eivät riitä ruokaan, ruoka-apua on kuitenkin järjestettävä ja järjestöjä ja muita toimijoita on tuettava sen käytännön toteutuksessa. Ruoka-avun tulisi olla aina väliaikaista tukea, ei pysyvä, vuosia kestävä selviytymisen keino. Ruoka-avulla ei voida korvata lakisääteisiä velvoitteita, kuten täydentävää toimeentulotukea.
Kolmen miljoonan euron vuosittainen ruoka-avun valtionavustus ei tule ratkaisemaan noin 200 000 ruoka-apua tarvitsevan ihmisen toimeentulon riittämättömyyttä ja siitä seuraavaa lisäavun tarvetta. Yleishyödyllisillä yhdistyksillä ja seurakunnilla on tärkeä täydentävä rooli erityisesti vapaaehtoistyön, paikallisten yhteisöllisten ruokailujen sekä poikkeus- ja kriisitilanteissa toteutettavan ruoka-avun keinoin. Yleishyödyllisten yhdistysten toteuttama ruoka-apu edistää myös ruoka-avun tarvitsijoiden osallisuutta ja hyvinvointia sekä tarjoaa psykososiaalista tukea, joka vähentää ihmisten yksinäisyyttä.
Yleishyödyllisten yhdistysten ja seurakuntien rooli ruoka-apukentällä säilyy edelleen vahvana, vaikka kuntien ja hyvinvointialueiden rooli toiminnan koordinaatiossa kasvaakin. Pidämme tärkeänä, että ruoka-aputoimijoiden autonomia säilyy ja niiden resursseja turvataan myös jatkossa. Kiitämme siitä, että asetus mahdollistaa myös yleishyödyllisten yhdistysten ja seurakuntien saaman rahoituksen.
Väestömäärään perustuva avustusmalli asettaa hyvinvointialueet, kunnat ja niiden asukkaat keskenään eriarvoiseen asemaan sekä voi osaltaan syventää eriarvoisuutta ja sosioekonomisia terveyseroja. Väestömäärään perustuva avustus kohdentuu ruoka-avun tarpeen kannalta tehottomasti. Ruoka-apua ei jokaisella alueella tarvita samassa suhteessa, eikä sen tarvetta tulisi suoraan laskea väestömäärän pohjalta. Ruoka-apua tulee olla saatavilla valtakunnallisesti siellä, missä sitä tarvitaan, tehokkaasti resursseja hyödyntäen. Rahoituksen jaossa tulisi huomioida väestömäärän sijaan huono-osaisuutta ja sen eri ulottuvuuksia tarkastelevat mittarit, joita ovat mm. alueen työttömyysaste, pitkäaikaistyöttömien määrä, lapsiköyhyys, sosiaalityön tarve, perustoimeentulon ja asumistuen käyttö sekä erilaiset terveysmittarit. Lisäksi alueelliset ja maantieteelliset erityispiirteet, kuten pitkät etäisyydet Lapissa ja Itä-Suomessa, aiheuttavat toimintaan lisäkuluja.
Sininauhaliitto näkee merkittävänä riskinä, että esitys heikentää ruoka-aputyötä siirtämällä avustusta koordinaatioon estämällä avustuksen käytön yleishyödyllisten yhteisöjen henkilöstökuluihin. Vahvistettu koordinaatio ei ole vaikuttavaa, jos koordinoitava toiminta vaarantuu. Esityksen lähtökohtana näyttää olevan toive pelkin vapaaehtoisvoimin toimivista yleishyödyllisistä yhdistyksistä. Toive on osin virheellinen – järjestöt tarvitsevat ammatillista työpanosta voidakseen toimia ruoka-aputyössä vaikuttavasti – eikä vastuullista lainsäädäntöä tule rakentaa tällaisten toiveiden varaan.
Pykäläkohtaiset erityishuomiot
3 § Avustettava toiminta
Ehdotamme pykälään täydennystä:
Valtionavustuksia voidaan myöntää kohdennettuna yleisavustuksena lahjoitetun ruuan jakelun ja muuhun siihen liittyvän ruoka-aputoiminnan järjestämisen kustannuksiin, lahjoitus- ja hävikkiruokapainotteisiin yhteisöruokailuihin, sekä hankehallinnoijan ruoka-aputoimintaan liittyviin koordinaatiokuluihin SEKÄ OSATOTEUTTAJINA TOIMIVIEN YLEISHYÖDYLLISTEN YHTEISÖJEN HANKINTA- JA HENKILÖSTÖKULUIHIN.
Avustettavan toiminnan tavoitteena on tukea ruoka-aputoiminnan järjestämisen edellytyksiä, vahvistaa alueen kuntien ja sillä toimivien ruoka-aputoimijoiden tavoitteellista yhteistyötä sekä vahvistaa ruoka-aputoiminnan yhteyttä ja kiinnittymistä alueella tapahtuvaan, osallisuutta edistävään ja eriarvoisuutta, köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää vähentävään hyvinvointityöhön.
PERUSTELUT: Ruoka-apua käytännössä toteuttavat yleishyödylliset yhteisöt eivät voi toimia täysin vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisten koordinoiminen, valtionavustuksen käytön hallinta sekä alueellinen verkostoyhteistyö tarvitsevat ammatillista osaamista ja työpanosta. Lakiesitys ei saa johtaa kehitykseen, jossa aiemmin ruoka-aputyötä käytännössä tehneiden yleishyödyllisten yhteisöjen henkilöstön palkkaan käytetty resurssi siirretään koordinoivan julkisen tahon henkilöstöresurssiksi. Koordinaatiosta ei ole hyötyä, jos ei ole koordinoitavaa: ruoka-aputyö ei kaikin osin onnistu ilman yleishyödyllisten yhteisöjen henkilöstöresurssia. On riski, että lakiesitys huonontaa ruoka-avun toimintaedellytyksiä vahvistaessaan koordinaatiota, mutta estäessään koordinoitavan toiminnan toteutumisen. Esitys asettaa avustettavalle toiminnalle merkittäviä tavoitteita osallisuuden, eriarvoisuuden, köyhyyden, syrjäytymisen ja syrjinnän suhteen, mutta ei tunnista sitä vapaaehtoisuutta ja ammatillisuutta yhdistävän järjestölähtöisen auttamistyön toimintalogiikkaa, jolla ruoka-aputyötä on monin paikoin tähän asti tehty ja joka jatkossakin on kustannustehokas ja vaikuttava tapa, kunhan asetus tarjoaa sille toimintaedellytykset.
7 § Avustuspäätös
Sininauhaliitto kiittää kolmen vuoden aikajänteen tuomisesta rahoitukseen. Tämä vähentää jatkuvasta hakemisesta ja epävarmuudesta aiheutuvaa hukkaa ja parantaa toimintaedellytyksiä.
8 § Hyväksyttävät kustannukset
Ehdotamme pykälään täydennystä:
Hyväksytyiksi kustannuksiksi on asetusluonnoksessa listattujen lisäksi täydennettävä seuraavat:
4) kylmäkuljetuskalusteiden sekä jakeluautojen leasing- ja käyttökustannukset SEKÄ KYLMÄKULJETUSKALUSTEIDEN HANKINTAKULUT.
7) OSATOTEUTTAJINA TOIMIVIEN YLEISHYÖDYLLISTEN YHTEISÖJEN HENKILÖSTÖKULUT
PERUSTELUT: Kylmäkuljetuskaluston hankinta on monesti kannattavampaa kuin leasing-menettely, koska yleishyödylliset yhteisöt voivat käyttää vanhoja ja edullisia autoja, kun taas leasing-käyttöön on tarjolla ensisijaisesti uudempia ja kalliimpia autoja. Asetuksen tulee mahdollistaa hankkiminen, mikäli kylmäkuljetuskaluston hankkiminen on kustannustehokkaampaa kuin leasing-menettely.
Osatoteuttajat eivät kaikissa tilanteissa pysty organisoimaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa ruoka-aputoimintaa, vastaamaan sen taloushallinnosta tai osallistumaan alueelliseen verkostoyhteistyöhön ilman palkatun henkilöstön panosta. Mikäli yleishyödylliset yhteisöt menettävät mahdollisuuden käyttää valtionavustusta henkilöstökuluihin, lakiesitys heikentää ruoka-avun toteutumista siirtämällä resurssoinnin painopisteen koordinaatioon pois toiminnasta. Koordinaatio ei ole vaikuttavaa, mikäli koordinoitavaa toimintaa ei ole tai sitä ei pystytä järjestämään tarkoituksenmukaisessa laajuudessa tai riittävän laadukkaasti.
On kohtuutonta, että asetuksessa edellytetään verkostoyhteistyötä ja koordinoivalle taholla annetaan mahdollisuus kohdistaa verkostoyhteistyön toteuttamiseen avustettavia kuluja. Samalla ajatellaan, että osatoteuttajina toimivat yleishyödylliset yhteisöt voivat osallistua tällaiseen verkostoyhteistyöhön ilman, että he saavat käyttää avustusta henkilöstökuluihin. Esitys perustuu käsitykseen yleishyödyllisistä yhteisöistä vapaaehtoisina toimijoina, mutta tämä kuva on virheellinen tai ainakin vajaa: osa ruoka-apua toteuttavista yhteisöistä perustaa toimintansa pelkkään vapaaehtoistyöhön, mutta monien kohdalla palkatun henkilöstön panos on välttämätön ruoka-avun organisoimiseksi.