Maaperä öisellä kadulla ei ollut vieras, sillä Heidi oli itsekin nuorempana elänyt keskivertoa railakkaampaa elämää, käyttänyt alkoholia ja poltellut pilveä. Kun oma elämä rauhoittui, tuli puoliso ja neljä lasta, eivät siteet vanhoihin ystäviin kuitenkaan katkenneet.
Sinä iltana jokin kolahti.
– Me saimme heti kontaktin ihmisiin. Tuntui, että heillä oli tosi suuri tarve saada kuulija itselleen. Me emme halunneet viedä heille mitään juttua tai julistaa mitään, vaan halusimme oikeasti kohdata ja auttaa.
Yhteisö auttaa päihteettömyyteen
Kadulta Heidi Furu ja hänen ystävänsä pyydettiin vierailemaan asumisyksikköihin, joissa heidän tapaamansa ihmiset asuivat. Aluksi asumisyksikön työntekijät vierastivat ajatusta ja varoittivat varsinkaan tyrkyttämästä mitään hengellistä, mutta pikkuhiljaa vierailuiden suosio kasvoi niin suureksi, että Heidiä pyydettiin jatkamaan vierailuja.
Henkilökunta pelkäsi, että olemme hörhöjä tai hihhuleita. Miksi kukaan tekisi tällaista vapaaehtoisesti?
– Asukkaat ottivat meidät kuitenkin hyvin vastaan alusta saakka. Kai se oli vaikuttavaa, että entisiä kavereita käyttöajoilta tulee tarjoamaan raittiina ruokaa. Teemme pienellä budjetilla aika isoja juttuja.
Heidi Furu ja puoliso Niklas Furu olivat mukana Espoon vapaaseurakunnan toiminnassa. Kun seurakunta päätti aloittaa diakoniatyön ja perustaa ViaDia Espoo -yhdistyksen, Heidi tajusi jo tekevänsä diakoniatyötä.
Nyt hän on yhdistyksen asuntola- ja päihdetyön toiminnanjohtaja. ViaDia Espoo järjestää ehkäisevää päihde- ja kriminaalityötä, toimintaa yhden vanhemman perheille ja maahanmuuttajille, ruoka-aputyötä ja virkistystoimintaa.
Monella kävijöistä on äärimmäisen vaikea tausta. Omaa paikkaa on ollut vaikeaa löytää, takana saattaa olla lukemattomia kontakteja eri viranomaisten kanssa ja erilaisissa ryhmissä ja seurakunnissa käyntejä.
Heidi Furu uskoo, että ViaDian vahvuus on tiivis, suvaitseva yhteisö.
– Jotkut ovat lopettaneet suonensisäisten huumeiden käytön ja huumeiden myymisen.
Ehkä he saattavat edelleen käyttää jotain ja myydä vaikka nuuskaa, mutta pikkuhiljaa, kun ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat, he muuttuvat. Kun he kokevat, että heillä on merkitys.
Merkitys syntyy Heidin mukaan siitä, että jokainen ViaDian asiakas osallistuu yhdityksen toimintaan Matinkylän vanhalla ostoskeskuksella sijaitsevassa toimintatila Kaivossa. Viikoittain tehdään 80-110 vapaaehtoistyötuntia. Palkattua henkilökuntaa ei ole.
Porukasta on vaikeaa, ja tarpeetontakin päätellä, kuka on ohjaaja, kuka kävijä. Furu itse on lähihoitaja, joukossa on myös mm. sosionomi.
– Esimerkiksi meidän ruoka-aputyötämme hoitaa ihminen, joka on aiemmin toiminut ja vaikuttanut järjestäytyneen rikollisuuden kanssa ja käynyt mm. ovilla perimässä velkoja. Nyt hän saa auttaa monia kuljettamalla kaupan hävikkiruokaa vaikeassa tilanteessa elävien luokse asumisyksiköihin.
Rennosti uskossa
Kaivossa pyörivä Rami Hentilä istuu tehtävistään hetkeksi alas. Muusikon töitä tekevä mies on käynyt paikalla syömässä ja osallistumassa toimintaan parisen viikkoa.
– Olen käynyt joka paikassa – helluntaiseurakunnissa, saalemissa ja muissa – enkä voi sietää sellaista. Tänne voi tulla kuka vaan eikä kukaan tuomitse, vaan hymyilee ja auttaa. Tänne minä jäin, ihmisten takia. En koe olevani mitenkään erityisesti uskovainen.
Mua katsotaan usein alta lipan, mutta täällä niin ei käynyt. Kaikki ovat omia itsejään.
Heidi Furu puolestaan kertoo olevansa ”kauhean uskossa”. Hän uskoo, että ihminen saa apua päihteettömään ja rikoksettomaan elämään Jumalasta ja rukouksesta.
– Minä ja Niklas olemme vahvasti uskossa, mutta emme ole konservatiivisia. Jos asiat ovat kunnossa Jumalan kanssa, niin ei tarvitse olla kovin lakihenkinen.
Jeesus oli hengellinen, mutta hänen seurassaan koettiin helpoksi olla. Meillä käy täällä ateisteja, kristittyjä ja muslimeja.