”Digiloikkia tehdään hyväosaisten ehdoilla”, toteaa Sininauhaliiton Digiosallisuutta Asunnottomille -hankkeen projektipäällikkö Piia Niilola. Hän luotsaa hanketta yhdessä projektityöntekijä Janne Haikan kanssa. Hanke pitää sisällään käytännön asiakastyötä esimerkiksi päiväkeskuksissa ja kohtaamispaikoissa, digitukea kumppanuusyhteisöille, kuten järjestöille ja seurakunnille, sekä yhteiskunnallista vaikuttamista.
”Asiakastyössä tuemme ihmisiä niin asioiden hoidossa kuin laitteiden käytössä. Joku voi tarvita apua Kelan lomakkeiden lähettämisessä liitetiedostona ja toinen kysyä, mistä saa katseltua ilmaisia leffoja”, Haikka kertoo.
Korona-aikaan päiväkeskukset ovat olleet suljettuina, joten käytännön asiakastyön sijaan hankkeessa on panostettu kumppanuusyhteisöjen digitaitojen kasvattamiseen, jotta nämä voivat hyödyntää työssään erilaisia etäyhteystyökaluja.
”Vaikuttamistyössä haastamme virastoja rakentamaan palveluita, jotka aidosti auttavat myös päihderiippuvaisia ja muita toimintarajoitteisia ihmisiä. Teemme yhteistyötä Kelan, Digi- ja väestötietoviraston sekä valtiovarainministeriön kanssa. Muistutamme päättäjiä asiakkaidemme olemassaolosta ja osallistumme keskusteluihin aktiivisesti somessa”, Niilola kertoo.
Taitojen ja rahan puute syrjäyttävät
Digisyrjäytyminen syntyy samalla tavoin kuin muukin yhteiskunnallinen eriarvoisuus: kaikki eivät opi vaadittuja taitoja kotona tai työelämässä.
”Digiosallisuus on sitä, että ihmisellä on laitteet, yhteys ja taidot, joiden avulla hän pääsee käyttämään verkossa olevia palveluita. Se on mahdollisuus osallistua ja valita mihin osallistuu”, Niilola toteaa.
Digisyrjäytymiseen vaikuttavat esimerkiksi varallisuus sekä kognitiiviset taidot. Osa julkisista verkkopalveluista on yksinkertaisesti liian vaikeakäyttöisiä ihmisille, joilla on päihteidenkäytöstä tai muista syistä johtuvia arjen haasteita. Kaikilla taas ei ole varaa hankkia laitteita.
”Tutkimusten mukaan yksinasuvista alle 2100 euroa kuussa tienaavista ihmisistä 20 prosentilla ei ole verkkoyhteyttä kotonaan. Lisäksi monien palveluiden käyttöön tarvitaan sähköisen tunnistautumisen välineitä, kuten verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, jotka ovat tavalla tai toisella maksullisia. Jokaiselle ihmisille tulisi tarjota maksuton sähköinen identiteetti, joka tulisi heti syntymässä kuten kelakortti vauvalle”, Niilola sanoo.
Oikeus ihmissuhteiden ylläpitoon ja viihteeseen
Yksi keino digiosallisuuden edistämiseen olisi lisätä toimeentulotukeen erillinen osuus laitteen, ensisijaisesti älypuhelimen, ja verkkoyhteyden hankintaan.
”Älypuhelin ei ole luksustuote. Yksi asunnoton asiakkaani totesi, että läppäriä on hankala käyttää julkisen vessan lattialla. Älypuhelin mahdollistaa monen asian hoitamisen viihteen käytöstä bussilippujen hankintaan ja viranomaislomakkeiden täyttämiseen.”
Digiosallisuudesta puhuttaessa keskitytään usein palveluihin, mutta osallisuus on paljon muutakin.
”Puhelimella tavoittaa läheiset ja somen kautta saa yhteyden ympäröivään maailmaan. Lukeminen on monelle asiakkaallemme vaikeaa, ja äänikirjat ovat avanneet heille uuden maailman. Ilman puhelinta ja yhteyttä ihminen jää syrjään niin viranomaispalveluista kuin läheistensä piiristä – etenkin aikana, jolloin kasvokkaisia kontakteja pyritään kaikin keinoin rajoittamaan”, Niilola toteaa.
Juttu on alun perin julkaistu Kansalaisyhteiskunnan verkkolehdessä 6/2021.
Tutustu Digiosallisuutta Asunnottomille -hankkeen toimintamalleihin Innokylässä:
MargIT-verkosto – digioikeuksien edistäminen verkostotyön keinoin
Teksti: Matleena Merta
Kuvat: Satu Mustonen