Pappi Jenni Tuulensuu palasi useiden seurakuntavuosien jälkeen kehittämään kristillistä vertaistoimintaa Sininauhaliittoon.
Vertaisuus vapauttaa pois asiakassuhteesta
Tuulensuu on seurakuntatyötä vuosia tehnyt ”uusvanha” sininauhaliittolainen. Työ Sininauhaliitossa vastavalmistuneena teologina jätti häneen jäljen, jonka hän ajattelee johdattaneen nykyiseen tehtävään.
– Sattumia ei ole kuin sopassa, Tuulensuu nauraa.
Vastaanotto on Tuulensuun mukaan ollut tuoreelle kehittäjälle lämmin niin Helsingissä kuin Keiteleellä. Tilanteet eivät ole lämmenneet small talkilla, vaan Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen ihmiset menevät suoraan asiaan.
– Aika aktiivisesti olen pyrkinyt kuuntelemaan, hakemaan yhteyttä ja vuorovaikutusta, koska niihin onnistunut yhdessä tekeminen mielestäni perustuu.
Kohtaamisissa on läsnä pyhä
Tuulensuun mielestä vertaisuus vapauttaa ihmiset tasavertaisuuteen. Tilanne on erilainen kuin työntekijän kohdatessa asiakkaan.
– Jumalan edessä olemme täydellisen tasavertaiset, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Ihmisarvo luomistyön nojalla on luovuttamaton.
Seurakuntatyössä Tuulensuu kohtasi usein eri tavalla kriisiytyneiden ihmisten kohtaloita. Näistä kohtaamisista hän ammentaa nyt työssään.
– Olen havainnut, että silloin, kun ollaan tosi tiukilla, tärkeimmäksi nousee rakkaudellinen pysähtyminen ihmisten kesken. Maltti, kiireettömyys ja se, että osaa kunnioittaa myös ihmisten välillä olevaa hiljaisuutta ovat tärkeitä silloin, kun oman elämänsä seuraavaa pysäkkiä ei vielä tunne.
Ihmisten välisissä kohtaamisissa on Tuulensuun mukaan läsnä pyhä. Hän kokee työn tempaavan ihmisyyden ytimeen.
– Meistä jokainen pohtii, kuka oikein olen, mistä tulen, rakastetaanko minua. Työni yhtenä tavoitteena on jäsenyhteisöjemme tukeminen heidän omassa työssään, jotta he voisivat vahvistaa ja ylläpitää toivoa.
Kiehuva kansa, jonka palveluita karsitaan
Vuonna 2017 Suomen kansan sanotaan jakautuvan kahtia. Joidenkin ihmisten sanotaan elävän kuplissa, joista ei kai näe selkeästi ulos. Toisten ihmisten sanotaan saavan luksusluokan sosiaalietuja. Kaikkien pitäisi säästää ja olla kilpailukykyisempiä.
Aika ei vaikuttaisi olevan vertaistoiminnan kehittäjälle kaikkein helpoin. Onko olemassa vielä kohtaamisia, joihin ei latautuisi oletuksia ja ennakkoluuloja?
– Suurin vaikeus on usein minä itse, omien oletusteni ja ennakkoluulojeni työstäminen. Erilaiset elämämme uhkaavat lipua entistä kauemmas toisistaan. On tullut helpoksi valita puolensa, siinä missä kipeästi tarvitsisimme siltoja. Ihmisinä meissä on lopulta enemmän yhteistä kuin on eroja.
Unelma luottamuksesta
Tänä syksynä Tuulensuu on jatkanut jo pitkään vedettyjen Mielenterveyden ensiapu -koulutusten vetämistä yhdessä kouluttajaparinsa kanssa. Koulutuksen myötä asenteet mielenterveyden ongelmia kohtaan ovat muuttuneet, samoin luottamus siihen, että yllättävän paljon on tehtävissä.
Varsinais-Suomen Sininauhassa Tuulensuu on aloittanut Armo-ryhmän, jossa 18-30 -vuotiaiden nuorten ja työntekijöiden kanssa pohditaan elämää, uskoa, arvoja ja sitä, mitkä asiat vaikuttavat esimerkiksi omiin valintoihin.
– Nuorilla on uskomattoman pitkälle pureksittuja ajatuksia elämästä. Yhteys voi muodostua, kun toisten päiden yli ei puhuta, vaan jokainen saa tuoda esiin sen verran kuin haluaa.
Tuulensuu toivoo voivansa tehdä työtään niin, että jäsenyhteisöjen kesken syntyisi luottamusta. Siitä voi versoa tuloksellista ja vaikuttavaa, hengellisesti rakentavaa yhteistyötä.
– Kristillisessä vertaistoiminnassa ei tuijoteta diagnoosia, vaan ollaan ihmisiä toisillemme. Kohtaamisia ei voi ulkoistaa. Tulevaisuus – ei, vaan elämä nyt – on jo virastoaikojen ulkopuolella. Se, joka kohtaa, voisin olla minä, milloin tahansa.