On vaikea myöntää olevansa heikko, ettei hallitsekaan itse elämäänsä, ettei olekaan yhdistelmä Itämaan tietäjää ja Teräsmiestä. Kemistin kokeetkin saattavat mennä pieleen. Valkoisen pulverin lääkeainepitoisuus ei välttämättä ole juuri sitä, mitä ”kunnon kemisti” arvelee. Ja miten laskea selviytyminen kavereiden ja Naloksonin varaan, kun kaverit ovat yhtä tajuttomina kuin itsekin.
Kuka voi tällöin toinen toistansa auttaa?
Sitä ottaa mielettömiä riskejä, kun elää kuolemattomuuden harhassa ja omavoimaisuuden illuusiossa, ja näin asettuu elämän ja kuoleman yläpuolelle. Kun kusi on juossut sukassa kymmenen vuotta, mikä sen pysäyttäisi? Ja jos kuolisikin, niin heroiinikuolema on ainakin oma valinta ja taivaallinen ekstaasi irrottaa omasta kehosta.
Mutta miten pyytää apua, jos ei tiedä, mistä pyytää?
Ja jos tietääkin, niin pystyykö odottamaan vuoronumeron kanssa neljää tuntia ajanvaraukseen ja sitten seitsemää viikkoa, että saa tarvitsemansa ajan? Eikö sitä ennen ehdi vetää aineita kaksin käsin, koska odottavan aika on niin kamalan pitkä?
Instanssit, byrokratia ja rakenteet tukevat luovuttamista. Elämä aurinkokunnan takana tiettömillä teillä omassa kuplassa voimiensa äärirajoilla ei ota askeleita saavuttamattomille avunlähteille.
Onko hoitoon pääsyn ainoa mahdollisuus sydämen pysähtyminen?
Eikö joku voisi jalkautua ja tulla syvälle ghettoihin tuomaan ilosanomaa täsmäpalveluista, hoitoreiteistä ja hoitopaikoista, että aina on toivoa ja apua saatavilla. Sillä onhan ilosanoman tuojan askeleet niin ihanat ja suloiset, mutta todellisuudessa niin harvalukuiset.
Ennenaikaista mutta väistämätöntä huumekuolemaa kannattaa torjua
Mutta sitä torjutaan parhaiten ajoissa. Ennen kuin 100 pilleriä ja vodkapullo on kumottu ja asettauduttu kauniisti oman vaimon viereen nukkumaan ilman viestiä siitä, miksi ja millainen helvetti läheisellä on edessänsä. Ennen kuin retkahduksen jälkeen arvioi annoskoon väärin tai haluaa tappaa itsensä mielisairaalloisen ristiriidan, häpeän ja pelon tähden.
Ennen kuin huumepsykoosissa kilahtaa ja puolustautuu aiheuttaen korvaamatonta vahinkoa.
Ennen kuin käyttö jälleen kerran jatkuu katkon jälkeen, mutta nyt vähän elinvoimaisempana ja voimistuneempana. Tai ennen kuin hoitamaton somaattinen sairaus tappaa.
Sillä onhan huumekuolema täydellistä piittaamattomuutta elämää kohtaan tai ainakin voimattomuutta sen edessä.
Eikö Jumalan valtakunta tässä ajassa tarkoita toivon jalkautumista arkeen, keskelle elämän pimeyttä ja varjoja?
…juuri niille pimeille kujille, joista elämä näyttää paenneen, mutta joissa kuitenkin elää kaipaus ja ikävä kohti valoa sekä inhimilliseen vaatteeseen puettua jumalallista rakkautta.
…sinne, missä luodaan täysin toisenlaista leikkikenttää, etsitään uskollisia ja rehellisiä leikkikavereita ja keksitään uusia leikkikaluja, sillä tarve ei ole muuttaa kuin vittu koko elämä.
Rakkaus haluaa aina uudelleen inkarnoitua elämän keskelle uutta luoden ja uuden mahdollisuuden antaen.
Rakkaus tarvitsee käsiä, jalkoja ja sydämiä, jotka tuomitsevat rakkauden tuomiolla vapauteen.
Meillä on yhteinen tehtävä olla ihmisen puolella, ei vain sanoin, vaan ennen kaikkea teoin – ennen kuin.