Heidi Järvisellä on jutun kirjoittamishetkellä keväällä 2021 jännittävät ajat, sillä hän on oman kotikuntansa valtuustoehdokas. Heidi on ollut Mielenterveyden keskusliiton hallituksen jäsen vuosina 2011–2020 sekä mukana Mieli maasta ry:n toiminnassa.
Heidi liikkuu voinnistaan riippuen ajoittain rollaattorilla ja ulkona hän käyttää sähkömopoa. Sähkömopolla on lempinimikin, Manta.
Päiviä värittävät lemmikit, Pöpö-koira ja Sissi-kissa.
”Pöpö pitää minut jalkeilla, kun ulkona on pakko käydä joka päivä ja monta kertaa”, Heidi kertoo.
Heidin elämänpolku ei ole ollut helppo. Lapsuutta varjostivat köyhyys ja hankalat kotiolot.
”En ollut koskaan lastenkodissa, mutta olisin kyllä halunnut”, Heidi kertoo.
Heidin elämään väriä ovat tuoneet eri ammatit, joissa hän on toiminut. Heidi on ollut maatalouslomittaja ja karjanhoitaja, linja-autonkuljettaja, liikenneopettaja sekä suorittanut maaseutuyrittäjätutkinnon.
Myöhemmin Heidi sairastui masennukseen, jota seurasivat sairaalajaksot. Lisäksi hän kärsi fyysisistä sairauksista ja liikkumisen vaikeuksista.
Tupakoinnin lopettaminen oli pitkä prosessi
Kaiken tämän keskellä Heidin elämään on vaikuttanut vahvasti yksi aine, tupakka.
”Tupakointi alkoi yläasteella. Varmaan se oli sellaista kovisimagomeininkiä ja kapinaa”, Heidi miettii.
”Kerran olin kaupassa, ja minun piti valita, ostanko ruokaa vai tupakkaa.”
”Tupakoinnin lopetin 25.7.2017. Se oli pitkä prosessi. 1,5 vuotta kipuilin sen kanssa, että en halua polttaa, mutta pari kertaa yrittäessäni lopettaa fyysiset kivut voimistuivat ja yritys jäi lyhyeksi. Kesällä 2017 olin jo pohtinut asiaa pitkään, ja rahatilanteeni oli huonontunut pahasti. Kerran olin kaupassa, ja minun piti valita, ostanko ruokaa vai tupakkaa. Valitsin, että ostan ne ruuat, jotka olin jo kerännyt kärryyn. Loppujen lopuksi asian ratkaisi raha, mutta olin jo sitä ennen valmis lopettamaan”, Heidi kertoo.
Heidi pääsi mukaan vuosina 2017–2018 toimineeseen hankkeeseen, jossa päihde- ja mielenterveystyön henkilöstöä koulutettiin auttamaan asiakkaita irti tupakasta. Hanke oli useista yksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja terveyserojen vähentämisen hankkeista.
”Tupakoivaa potilasta hoidettaessa pitäisi nostaa esille kysymys tupakoinnin lopettamisesta tai edes vähentämisestä”
Hankkeessa Heidistä tuli savuttomuuskoutsi. Heidi kiersi HUSin sairaaloissa kouluttamassa päihde- ja mielenterveyspotilaiden parissa työskentelevää henkilöstöä yhdessä toisen hankkeen työntekijän kanssa. Työparin tehtävänä oli tarjota hoitohenkilöstölle tietoa ja työkaluja, joiden avulla potilaita voisi kannustaa savuttomuuteen.
”Tupakoivaa potilasta hoidettaessa pitäisi nostaa esille kysymys tupakoinnin lopettamisesta tai edes vähentämisestä”, sanoo Heidi.
Mielenterveyskuntoutujia ei kannusteta savuttomuuteen
Tupakoijien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeniin verrattuna, mutta ongelma ei ole kadonnut. Tupakoinnin lopettamista ajavan Suomen ASH ry:n mukaan vuonna 2019 yli 20-vuotiaista aikuisista tupakoi päivittäin 11 prosenttia. Miesten tupakointi on hieman yleisempää kuin naisten: miehistä tupakoi 14 ja naisista 9 prosenttia. Vielä 1980-luvulla noin joka kolmas mies poltti päivittäin, naisista joka viides.
”Eikö se ole syrjintää, jos mielenterveyskuntoutujia ei kohdella kuten muita ihmisiä? ”
Mielenterveyspotilaiden keskuudessa tupakointi on edelleen yleinen ongelma. Esimerkiksi skitsofreniapotilaista 70–80 prosenttia polttaa tupakkaa.
”Psykiatrisissa sairaaloissa vallitsee potilaiden tupakoinnin hiljainen hyväksyminen. Samaan aikaan muu yhteiskunta pyrkii kaikin keinoin rajoittamaan tupakkatuotteiden käyttöä”, Heidi toteaa, ja jatkaa: ”Eikö se ole syrjintää, jos mielenterveyskuntoutujia ei kohdella kuten muita ihmisiä? ”
”Ihmisellä pitää olla aito halu lopettaa tupakointi.”
Heidi kuitenkin korostaa, että väkisin tai pakottamalla kukaan ei tupakasta pääse irti.
”Kyse ei ole mistään ”Ota itseäsi niskasta kiinni” -projektista. Ihmisellä pitää olla aito halu lopettaa tupakointi. Lopettaminen myös tuo elämään onnistumisen kokemuksen, joka auttaa muissa haasteissa.”
Heidin vinkin tupakoinnin lopettamiseen
- Tupakoinnin lopettamiseen täytyy olla henkisesti valmis. Silloin lopettamiseen liittyvät fyysiset oireet on helpompi kestää.
- Kannattaa etukäteen punnita mielessään tupakoinnin hyödyt ja haitat. Mielessään voi työstää käsitystä itsestään savuttomana ihmisenä.
- Mieti etukäteen keinoja, joilla voit helpottaa vieroitusoireita. Voit esimerkiksi miettiä asioita, joita voit tehdä käsilläsi tupakoinnin sijaan.
Sininauhaliiton EMPPA-työ tarjoaa esteetöntä tukea ja keskusteluapua riippuvuuksiin ja mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä.
Lue muut EMPPA-työn vertaiskertomukset täältä.